Iloja ja suruja.

Tällä viikolla on saatu niin surra kuin iloitakin. Tiistaina oli vihdoin Taimin odotettu ultra, vaan ei siellä kovasta etsinnästä huolimatta yhtään pentua löytynyt 😔 eli haaveet meidän ensimmäisestä kultapossu-pentueesta siirtyy seuraaviin juoksuihin jonnekin loppukesään. Harmituksen määrää on vaikea edes kuvailla, puhumattakaan niiden perheiden puolesta ketkä tästä yhdustelmästä pentua odottivat, osa hyvinkin pitkän aikaa. Toivotaan niin paljon, että seuraavalla kerralla jo tärppää! 🥹❤️

Tiistaina meillä oli suuren pettymyksen rinnalla myös suuri juhlapäivä, rakas mummoankka, Saaga, täytti 13 vuotta! 🥳 Tuntuu ihan hurjalta, miten kauan siitä jo on, kun saatiin meidän huusholliin ensimmäinen pitsi, ja siitä se rakkaus näihin pieniin pystykorviin lähti ha vei mennessään 🥹 niin paljon kaikkea on mahtunut näihin vuosiin, ja mitä tulevaisuus tuokaan vielä tullessaan! Synttäripäivänä päivänsankari lähti mukaan kaupunkiin ha kävi Petellä itse shoppaamassa mieluisen uuden vingun ja kunnon kasan rinkeleitä, joka sorttia hän poimi herkkulaareista 😁

Samalla reissulla käytiin vielä Selman kanssa tehosterokotuksella. Neiti ei ole mikään höyhensarjalainen, vaaka näytti jo komeat 5,5kg 😅 Selma on selkeästi perinyt äitinsä vahvan tahdon ja pelottoman luonteen, sekä ihmisrakkauden, kaikkia vastaantulijoita pitäisi päästä moikkaamaan 😁 ulkonäkö taas tulee selvästi isäänsä Nappiin, väriä ja nyt jo melkoista puuhka turkkia myöten 😍

Näissä tunnelmissa täällä nyt odotellaan kunnon kevättä ha lähestyvää kesää. Tuntuu ihan oudolta ajatus pentueettomasta kesästä pitkästä, pitkästä aikaa 😳 toisaalta Mokka ja Selma kyllä pitää huolen, että pennun vinkeitä riittää varmasti koko kesäksi, ja on kiva ajatus myös ihan oikeasta kesälomasta keskellä parhainta kesää aika jees 🤫