Saagamurun Moccamaster

Moccamasteri, tuttujen kesken Mokka, on varmaan se meidän kuuluisa ”oho, hups, se jäikin kotiin” -pentu. 

Islan pentueesta oli tarkoitus sijoittaa mahdollinen lupaava narttupentu, niinkuin on tehty monesta viime pentueesta. Noh, tämä ajatus vesittyi ja haihtui ilmaan oikeastaan jo sillä hetkellä, kun loput kaksi pentua syntyivät keisarinleikkauksella ja pikku-Mokka annettiin leikkaussalista meille syliin. Ei meinattu uskoa silmiämme, kun se pieni mustavalkoinen mytty oli käsissä. Kirjavia pentuja on yritetty saada meillä niin monesta yhdistelmästä, ensimmäisestä pentueesta lähtien, eikä ikinä olla onnistuttu. Nyt kun ei oltu yritetty eikä edes odotettu mitään, siinä se yhtäkkiä oli käsissä. Eihän siitä voinut edes harkita luopuvansa.

Mokka on tähän asti ollut luonteensa puolesta puhdasta kultaa. Niin reipas, rohkea, kaikkeen sopeutuvainen, sosiaalinen, kaikkien ihmisten ja eläinten kanssa tomeentuleva, fiksu ja ahne koiralapsi. 

Toistaiseksi keskitymme nauttimaan pentuajasta ja seurailemaan neidin kasvua. Aika näyttää mitä yhdessä keksitään, mutta paikkansa porukassa hän on toden totta lunastanut jo aikaa sitten.