Tovi on taas kulunut edellisestä päivityksestä. Talo ei kauaa hiljennyt Islan pentujen lähdettyä maailmalle, vaan jo viikkoa myöhemmin käytiin reissu keski-suomeen, josta tuliaisina kotiin tuli kaunis, pieni mustavalkoinen mittelineiti Usva., virallisemmin Aamunkoi Olipas odotettu. Kirjava mitteli oli meillä ollut haaveissa vuosikausia, ja kun hyvä ja suvullisesti mielenkiintoinen yhdistelmä osui kohdalle, ei asiaa kauaa mietitty.
Talossa eletään siis vahvasti pentuarkea, Usva on otettu hienosti porukkaan ja nuorisosta onkin tullut varsin tiivis nelikko. Syksyllä vähän erikoisempana juttuna meistä oli myös kasvattajahaastattelu mittelspitz-yhdistyksen lehdessä. Siitä voisi laittaa tänne kotisivuillekin kuvat jossain välissä. Monesti meitä on vuosien mittaan siihen pyydetty, mutta on tuntunut aiemmin ettei meillä ole siihen tarpeeksi kasvattajakokemusta jaettavaksi. Nyt kumminkin herättiin, että ensi kevään tulee meilläkin ensimmäisen pentueen syntymästä täyteen jo kymmenen vuotta, että onhan tässä joku tovi jo vierähtänyt. Vaikka suurin oppi on kyllä kaikkina näinä vuosina ollut se, että valmis ei ole koskaan, ja mitä kauemmin kasvattaa, sitä vähemmän tajuaa myös tietävänsä.
Nyt odotellaan jo innolla lähestyvää joulua ja ennen kaikkea joululomaa. Pitkästä aikaa on mahdollisuus pitää reilu parin viikon loma, jolloin on tarkoitus ladata kunnolla akkuja ja rentoutua, että jaksetaan taas ensi vuoden kaikki uudet ja kivat jutut sekä arjen haasteet. Pentusuunnitelmiakin on kulissien takana jo kovasti tehty ensi vuodelle ja niitä myös odotamme suurella innolla. Suunnitelmat julkaistaan tarkemmin heti astutusten jälkeen.